maanantai 20. joulukuuta 2010

Pienten piparimökkien joulutervehdys

Näin lähellä joulun pyhiä on melkein mahdotonta miettiä pyhän häivähdyksiä. Joulunajassa pyhä on niin vahvasti kiinni, että häivähdys on sen ilmaisemiseen jotenkin aivan väärä sana. Se siis tällä kertaa siitä. Häivähtelevien pyhä-ajatusten sijaan tässä pienen pienten piparimökkien myötä joulutervehdykseni:

Tuo kotihin,
jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin:
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa.

torstai 16. joulukuuta 2010

Adventtikynttilät

Pyhä on pysäyttänyt minut monesti kuluneen vuoden kuluessa. Välillä olen pysähtynyt pohtimaan pyhää toisten kanssa, välillä olen mietiskellyt ihan yksikseni. Olen etsinyt työn ja levon sopivaa vuorottelua. Mieleen on noussut kuvia lapsuudestani, jolloin sunnuntai erottui selvästi viikon muista päivistä: keittiön pöydälle laitettiin valkoinen liina ja itselle päälle pyhäesiliina. Arkisten kuoriperunoiden sijaan sunnuntaina perunat keitettiin kuorittuina. Silloin ei tehty käsitöitä eikä soiteltu kavereille. Sunnuntai oli selvästi erilainen viikon päivä.
Monesti olen pohtinut, miten voisin jotain lapsuuden pyhäpäivien levollisuudesta saada takaisin. Haluaisin omassa elämässäni tehdä selkeästi eron arki- ja pyhäpäivien välille. Tulevaa jouluaikaa, erityisesti joulunpyhiä, odotan innolla: jouluna kaikenlaiselle pyhälle on paljon tilaa. Adventtikynttilöiden myötä pyhä ikäänkuin saa tilaa arjen keskellä useammin ja enemmän. Lopulta itse joulussa ei enää ole vain häivähdys pyhää - joulu on pyhää täynnä.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Arkiaamu ja Pyhä yö

Arkiaamun kiirettä, kaamoksen pimeyttä, villasukkia kadoksissa, kuumaa puuroa …. Arkipäivässä tavanomaisuutta, kahvia mukista, minuutti minuutilta eteneviä tunteja, palavereita, nopeasti hotkaistu lounas, sähköposteja, kesken jääviä paperipinoja, kotiinpalatessa taas jo pimeä ….

Jos ei arkiaamuun eikä arkipäivään, mahtuisiko arki-iltaan nyt adventin aikana palanen pyhää? Arjessa pyhän häivähdys aina kun adventtikynttilä liekki syttyy, aina kun tähtitaivaalla yksi kirkkaampi muita, aina kun hyvä ajatus lähimmäistä kohtaan kumpuaa sisimmästä tai pieni hyvä teko tulee tehdyksi.

Beetlehemin kedon paimenilla oli takanaan monia arkiaamuja ja arkisia työn täytteisiä päiviä. Eräästä arkiyöstä tuli erilainen. Siitä tuli Pyhä yö. Kohti tuota yötä mekin taas matkalla.