Yhdellä lautasella yhdenlaisia, toisella toisenlaisia … kakkupaloja Yhteisvastuun hyväksi, nuorten yksinäisyyden torjumiseksi. Mietin, mistä yksinäisyys syntyy – samanlaisuudesta vai erilaisuudesta, erilaisuudesta minkä suhteen, samanlaisesta kuin tällä lautasella vai tuolla toisella?
Kaikki nuo YV-lounaan kahvikakut tulivat syödyiksi, maistuivat lounasväelle – yhtäkään niistä ei hyljeksitty. Olisipa yhä enemmän tällaista meidän keskinäisissä suhteissammekin. Ei pidettäisi yhtä rumana tai outona kakkupalana, vaan maistettaisiin, tutustuttaisiin ja tarvittaessa siloteltaisiin tomusokerilla.
Ovatpa kaikki nuo erilaiset kakkupalat sievästi pitsisen puhtaan liinan päällä. Jokainen yhtä huolella aseteltu … kuin me ihmiset hyvän Jumalan kämmenellä - kaikki me, erilaiset, samanlaiset, kuorutetut ja paljaat. Jokainen meistä Jumalan kuva, luotu yhteyteen toistemme kanssa. Jokaisessa meissä häivähdys pyhää, sittenkin.
