Elämä on lahja

Päätös häivähdysten ja tämän blogin jatkamisesta tuntuu hyvältä. Pyhän häivähdysten alkuaikoina tein kuvista ja teksteistä pieniä tauluja nuorisotilamme Vintin seinälle. Yhtä kiinnittäessäni eräs nuorista sanoi, että nuo häivähdykset hän lukee aina - sillä tavalla arjen kiireeseen tulee pieni pysähdys ja usein niistä saa jotain pidempäänkin pohdiskeltavaa. Ne ovat olleet hänelle pyhän kosketus arjessa. Tuosta palautteesta iloitsin erityisesti silloin. Tämän vuoden ensimmäisestä Häivähdyksestäni, joka julkaistiin Munkinseudussa tammikuun alussa, sain mukavia kommentteja ja heti juttutarjouksen, joka nyt tässä Häivähdyksenä. Iloitsen siitä, että Pyhän häivähdykset jatkuvat - ja odotan jo seuraavaa jutunjuurta, kuvaehdotusta tai häivähdyksen kirjoittajaa.

 

Hetu

 

Elämä on lahja

Vuosia sitten – ehkä kymmenen – odotin tuloksia: että onko se sitä vaiko ei. Aika sitä odotellessa oli pitkä ja raastava. Kuljin – mietin ja hermoilin. Koskaan elämässäni en ollut tuntenut itseäni niin pohjattoman yksinäiseksi tässä minua ympäröivässä marraskuun mustassa maailmassa. Kenellekään en osannut edes puhua.

En ole ahkera kirkossa kävijä – mutta eräänä keskiviikkoiltana naisteologi piti iltahartauden. Hänen puheensa oli jotakin tähän tyyliin: ”Joku odottaa juuri tuloksia …”. Pois lähtiessäni olin aika mykistynyt ja ihmeissäni. Hän puhui tietämättään juuri minulle. Puheessaan hän antoi myös ymmärtää, että asiani hoituvat. Parin päivän kuluttua tulivat tulokset ja hyvät. Tunnereaktiotani siitä on mahdoton kuvata – sanoisin mahtava.

Elämämme on suuri lahja – ainutlaatuinen ja kaunis ….

Ulla Hellman

Pyhän häivähdykset eivät loppuneetkaan

Pyhän häivähdys -tekstejä olen kirjoitellut kolme vuotta. Tekstit ja kuvat on julkaistu Munkinseutu-lehdessä. Jossain vaihessa niistä syntyi myös tämä Arjestapyhiin-blogi. Halusin tällä tavoin osallistua Suomen ev.lut.kirkon Pyhä-teemavuosien 2010-2012 toteuttamiseen. Nyt nuo teemavuodet on eletty ja tämä kirjoittelu olisi voinut päättyä.

Näiden kolmen vuoden aikana olen kuitenkin saanut silloin tällöin kuulla, että näiden häivähdysten teksti tai kuva on puhutellut, pysäyttänyt arjessa Pyhän äärelle. Olisi mukava saada palautetta jatkossakin. Itselleni pyhän häivähdysten äärellä pysähtyminen on ollut antoisaa ja pysähdysten tekstiksi muokkaaminen haastavaa. Olen nauttinut tutkiessani kameran linssin takaa kotiympäristöäni ja etsiessäni kuvattavaksi pieniä yksityiskohtia, joissa häivähtää pyhä.

Niinpä Pyhän häivähdykset jatkuvat. Jatkossa niitä toivoisin muidenkin kirjoittelevan Muutama Munkkiniemen seurakunnan työntekijä on jo lupaillut. Mahtaisiko seurakuntalaisista löytyä joku halukas? Kuvaajan nimikin voi välillä vaihtua. Toivon, että muutama lukija rohkaistuisi kertomaan minulle, millä tavalla pyhä on hänen arjessaan häivähtänyt. Siitä saattaisin seuraavan jutun kirjoittaa. Joku voisi tarjota käyttööni kuvan, jossa pyhä jotenkin on arkisesti näkyvissä.

Kiitän tähän asti saamastani palautteesta. Tervetuloa jatkossakin kanssani jakamaan pyhän häivähdyksiä arjessa. Palsta jatkuu Munkinseudussa ja jutut ilmestyvät tähän blogiin samoilla tienoilla, kun lehti ilmestyy - joka toinen viikko.

Häivähdyksen pyhää koen jo siinä, että saan tällaista palstaa pitää yllä. Kiitos Munkinseutu-lehden toimitukselle mahdollisuudesta ja sekä lehden että blogin lukijoille.

Hetu Saarinen

Munkkiniemen seurakunta

hetu.saarinen@evl.fi