Pienten piparimökkien joulutervehdys

Näin lähellä joulun pyhiä on melkein mahdotonta miettiä pyhän häivähdyksiä. Joulunajassa pyhä on niin vahvasti kiinni, että häivähdys on sen ilmaisemiseen jotenkin aivan väärä sana. Se siis tällä kertaa siitä. Häivähtelevien pyhä-ajatusten sijaan tässä pienen pienten piparimökkien myötä joulutervehdykseni:

Tuo kotihin,

jos pieneenkin,

nyt joulujuhla suloisin:

Jumalan sanan valoa

ja mieltä jaloa.

Adventtikynttilät

Pyhä on pysäyttänyt minut monesti kuluneen vuoden kuluessa. Välillä olen pysähtynyt pohtimaan pyhää toisten kanssa, välillä olen mietiskellyt ihan yksikseni. Olen etsinyt työn ja levon sopivaa vuorottelua. Mieleen on noussut kuvia lapsuudestani, jolloin sunnuntai erottui selvästi viikon muista päivistä: keittiön pöydälle laitettiin valkoinen liina ja itselle päälle pyhäesiliina. Arkisten kuoriperunoiden sijaan sunnuntaina perunat keitettiin kuorittuina. Silloin ei tehty käsitöitä eikä soiteltu kavereille. Sunnuntai oli selvästi erilainen viikon päivä.

Monesti olen pohtinut, miten voisin jotain lapsuuden pyhäpäivien levollisuudesta saada takaisin. Haluaisin omassa elämässäni tehdä selkeästi eron arki- ja pyhäpäivien välille. Tulevaa jouluaikaa, erityisesti joulunpyhiä, odotan innolla: jouluna kaikenlaiselle pyhälle on paljon tilaa. Adventtikynttilöiden myötä pyhä ikäänkuin saa tilaa arjen keskellä useammin ja enemmän. Lopulta itse joulussa ei enää ole vain häivähdys pyhää - joulu on pyhää täynnä.

Arkiaamu ja Pyhä yö

Arkiaamun kiirettä, kaamoksen pimeyttä, villasukkia kadoksissa, kuumaa puuroa …. Arkipäivässä tavanomaisuutta, kahvia mukista, minuutti minuutilta eteneviä tunteja, palavereita, nopeasti hotkaistu lounas, sähköposteja, kesken jääviä paperipinoja, kotiinpalatessa taas jo pimeä ….

Jos ei arkiaamuun eikä arkipäivään, mahtuisiko arki-iltaan nyt adventin aikana palanen pyhää? Arjessa pyhän häivähdys aina kun adventtikynttilä liekki syttyy, aina kun tähtitaivaalla yksi kirkkaampi muita, aina kun hyvä ajatus lähimmäistä kohtaan kumpuaa sisimmästä tai pieni hyvä teko tulee tehdyksi.

Beetlehemin kedon paimenilla oli takanaan monia arkiaamuja ja arkisia työn täytteisiä päiviä. Eräästä arkiyöstä tuli erilainen. Siitä tuli Pyhä yö. Kohti tuota yötä mekin taas matkalla. 

Pyhiä päätöksiä

Äänet on annettu ja uuden Munkkiniemen seurakunnan ensimmäiset luottamushenkilöt valittu. Ilahduttavan moni seurakuntalainen osoitti halunsa vaikuttaa siihen, keiden ajatukset ja tärkeänä pitämät asiat painottuvat seurakunnan arjessa seuraavien neljän vuoden aikana. Juuri valitun seurakuntaneuvoston arkityön alkamiseen on vielä pari kuukautta aikaa, mutta sitä ennen on nykyisten luottamushenkilöiden, vastuunkantajien ja työntekijöiden saatava vielä monta asiaa kohdalleen, että uuden seurakunnan toiminta 1.1.2011 käynnistyisi sujuvasti.

Siinä tarvitaan sekä arkista puurtamista että Pyhän äärellä pysähtymistä. Pistä tikku ristiin – eikun risti kätesi sinäkin ja pyydä Pyhän johdatusta kaikkiin niihin kysymyksiin, joita näinä loppuvuoden viikkoina ratkotaan. Olkoot jokaisessa päätöksessä häivähdys pyhää. Olkoot Pyhä läsnä sinun, minun ja koko seurakunnan elämässä.

Tervetuloa pyhään

 Kirkon kupeessa pisaroituneen lasin takana ilmoituksia toiminnasta: pyhiä kirjoituksia Raamattunäyttelyssä, pyhää huolenpitoa sururyhmässä, kiitosta ja ylistystä pyhäpäivän messussa … Usein olen nähnyt jonkun pysähtyneen juuri tähän, tutkivan pitkään ilmoituksia. Mielessäni silloin toive, että noista tapahtumista löytyisi jotain juuri tälle ihmiselle – jotain, missä hän saisi elämäänsä häivähdyksen pyhää.

29.10.2010

Varaenkeleitä ja suojatien valoja

Tiuhaan tahtiin olin askeltanut mäkeä ylös, matkalla Vanhasta Munkkiniemestä Munkkivuoreen. Tässä, keskellä mäkeä, askellus pysähtyi. Hengitin syvään, vähän puuskuttaen … eikä puuskutus johtunut pelkästään ylämäestä, se liittyi havaintooni: Nyt tämä on siis valmis!

Upeaa, että syyslomalta palaavilla koululaisilla on vihdoin käytössään valo-ohjattu suojatie. Nyt voivat pienimmätkin koululaiset opetella kulkemaan koulumatkaansa tästä yli ilman aikuista.

Kiitollisena jatkoin matkaani ajatellen niitä aikuisia, jotka ovat jaksaneet saatella pienimpien koululaisten letkaa iltapäivisin tästä yli puistoon, ja niitä kuljettajia, jotka ovat malttaneet reilusti hidastaa tuon tietyömaan kohdalla. Pyhän häivähdyksiä ... enkeleiden apulaisia ajattelen heidän olevan.

15.10.2010

Tasauspäivän auringonpaiste

Kuin pala aurinkoa olisi pudonnut asfaltille - kesän auringosta osa tallentunut hetkeksi väriksi putoileviin lehtiin. Terhoihin tallentunut koko elämä. Jumalan luomakunnassa monta ihmismielen ylittävää. Ei voi ihminen ymmärtää kuolemaa. Ei pysty ihminen kevein mielin luopumaan saavutetusta. Pala aurinkoa asfaltilla, kohta kuljemme kohti kaamosta – tällä viikolla syksyn tasauspäivänä päivää ja yötä yhtä paljon kaikilla maailmassa. Jos en päivänpaistetta toisille osaakaan tasata, voisinko tasata jotain muuta?

17.9.2010

Aika ja paikka pyhälle

Tilaa, aikaa ja paikkoja pyhälle? Onko meillä? Onko minulla? Miten voisin lisätä?

Yksikseni, itsekseni olen näitä kesän kuluessa pohdiskellut, etsiskellyt, kaipaillut. Erityisesti näitä mietimme partiolaisten suurleirillä Kilkkeellä, jossa pestini oli olla toteuttamassa kasvatuksen seminaaria teemana ”Pyhä partiossa”.

Pyhän häivähdys – kenties niissä tiedotteissa, joita ilmoitustaululla suurleirin portilla viimeisenä leiripäivänä tai kirkon kulmilla syksyn toiminnan alkaessa. Pyhän häivähdys - siinä, ettei yhtään ilmoitusta, ei yhtään tilaisuutta, ei aikataulua eikä määräaikoja, ei mitään muuta kuin pala luomakuntaa tyhjän ilmoitustaulun raameissa.

Kumpaa näistä tauluista sinun tulisi tutkia? Kummassa näistä sinulle pyhän häivähdys?

6.8.2010

Pyhät pyykintuoksut

Joulu, pääsiäinen ja helluntai – kristikunnan suuret pyhät! Miksi niin haalistunut tuo meidän helluntaimme? Nytkin hulahti ohi lähes huomaamattomasti, tavallisen sunnuntain tavoin. Mihin tästä alkavan kesän juhlasta kadonnut se toinen peräkkäinen pyhä? Se, joka lapsuudessani näkyi linja-autoaikatauluissa ss-merkintänä.

Silti, häivähdyksen tavoin, pyhä on läsnä. Luojan tuuli puhaltaa. Alkava kesä tuoksuu – tuomet, kielot ja ulkona kuivanut pyykki – pyhät tuoksut, häivähdys helluntaita arjessa, hulmuamassa takapihallamme. 

28.5.2010

Jumalan luomisen pyhyyttä

Pyhää ei myydä, ei sitä voi kuluttaa. Pyhä ei ole ostettavissa. Pyhä vain on. Pyhä vahvana Jumalan luomistyössä – vuosikymmeniä paikallaan kasvaneen rungon uurteissa, laajalle kurottuvien oksien viherryksessä ja joka kevät uudelleen mullasta puhkeavassa väriloistossa. Pyhä juuri tässä, näissä tuoksuissa ja äänissä, tässä viherryksessä ja viserryksessä. Pyhä – tässä.

14.5.2010

Pyhä keskellä pihaa

Pyhä pihassa – rukoushelmien suuri kultainen, keltainen Jumala-helmi piirretty asfalttiin? Pyhä Jumala on läsnä tässäkin arjessa: sunnuntai-illan hiljaisella koulupihalla, arjen alettua hälinässä ja jokaisessa eri ikäisessä koululaisessa. Pyhän voit kohdata toisessa ihmisessä. Pyhä voit olla sinä. Pyhän häivähdys sinussa, minussa, Jumalan pyhyyttä kaikessa ympärillämme.

30.4.2010

Uusia alkuja

Nyt jo väistynyt kuura, kinokset ja pakkanen – nekin kaikki Luojamme pyhiä, meille suomia, iloksi, haasteeksi. Hanget sulamassa hurjiksi lätäköiksi, kadut paikoin jo kevätauringon kuivattamia seinänvierustoilla mustat multareunat. Nyt – juuri nyt - kun muistaisi tarpeeksi usein pysähtyä ihastelemaan maasta nousevia kullankeltaisena hohtavia lehdenpäitä. Kun osaisi omassakin elämässä nähdä noita uusia alkuja, pääsiäisen iloa, pyhän häivähdyksiä. 

3.4.2010

Riparin pyhät

Mitä on pyhä? Mikä on pyhää? Elämä, valo, Raamattu, lähimmäinen, ilo, onnellisuus, toivo, Jumalan kohtaaminen, me kaikki, me kaikki yhdessä … Tätä kaikkea Pyhästä mieleen rippikoululeirin viimeisenä aamuna jumalanpalveluksessamme Marttisissa. Sitä ennen pyhän häivähdyksiä täynnä koko hiihtolomaviikko noiden nuorten kanssa. Pyhän äärellä olen tuon ”pyhän yhteisen seurakunnan” kanssa vielä useaan kertaan ennen pääsiäismaanantaina vietettävää konfirmaatiomessua. Soisin Sinunkin saavan häivähdyksiä noista Pyhistä!

5.3.2010

Pyhät kinokset

Tänä talvena lunta riittänyt kuin Jumalan lumivarastoista alettu lappaa niukkojen lumitalvien kaikki ylijäämä kerralla kotinurkille. Liiaksi lunta monen aikuisen mielestä – ihanan paljon monelle lapselle. Auraajilla pyhät arjet samaa urakointia monta viikkoa. Kinokset hidasteina töihin menijöillä, vanhuksilla, pienillä koululaisilla, kaikilla samat kinokset.
Pyhä Jumala, lumenkin Luoja, kiitos kuitenkin … kiitos tämänkin talven lumista ja pakkasista. Anna meille avara mieli ja pitävät jalkineet, kun kevätaurinko sulattaa kaiken.
20.2.2010

Pyhä pelottaakin

Helppo on sanoa, että pyhää on kaunis, sopusointuinen, hieno, sileä, siisti, valkoinen … pyhän häivähdyksiä sisimmässä, kun pitkin talvea tuijotellut huikeita hankia, kasvavia kinoksia, lumihiutaleiden leikkiä. Pyhyyttä – pelottavaa, ankaraa, uhkaavaa - koen myös tuijottaessani kevättä enteileviä hurjia jääpuikkoja. Pyhää on Luojan työn jylhyys ja suuruus – ei tällaista talvea aikoihin, tätä lumenpaljoutta, tätä pakkasta. Mitähän yllättävää Pyhä Jumala vielä meille varannut täksi kevättalveksi?
5.2.2010

Portailla jo hämäryys

Talvi-illan tumma sini nujertaa päivänvalon ilta illalta myöhemmin. Auringossa kimmeltävä lumimaisema on vielä iltapäivällä täyttänyt mielen valolla. Arjen töistä palatessa pihan portailla jo hämäryys. Kotitalon nurkalta vielä vilkaisu kuulaana häilyvään horisonttiin – pyhä häivähtää silmissä, siirtyy mieleen ja kulkee kotiovesta kanssani sisään.
22.1.2010

Sinisessä hiljaisuudessa häivähdys pyhää

Talvipäivän sininen hetki pakottaa pysähtymään, ihmettelemään värisävyjä ja hengittämään levollisesti syvään. Uuden vuoden ensimmäinen päivä puolessa, koskematonta lunta joka suunnassa. Aavistus kaamoksen väistymisestä, tuulahdus kevään koitosta, valon voitosta – kohta, ei ihan vielä onneksi. Tässä sinisessä hiljaisuudessa häivähdys pyhää.




8.1.2010

Pyhän häivähdysten synty

Pyhä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteisenä teemana vuodet 2010-2012. Sen avulla halutaan rohkaista pyhän kokemiseen ja elämiseen, kirkastaa kirkon sanomaa ja vahvistaa vastuullista elämäntapaa.

Minä päätin pureutua Pyhä-teemaan ryhtymällä kirjoittamaan Munkinseutu-lehteen. Tarkoituksen oli saada joka toinen viikko ilmestyvään paikallislehteemme palstanpätkä, jossa pieni kuva jostain päin Munkinseutua ja teksti virityksenä johonkin pyhän juonteeseen, saatteksi arjen yksinäisiin pyhiin hetkiin, kannustukseksi sunnuntaina lähteä messuun elämään pyhää yhdessä seurakunnan kanssa.

Näitä "pyhän häivähdyksiä" on lehdessä julkaistu vuoden 2010 alusta ja nyt lataan ne kaikki jo julkaistut tähän, jotta niihin olisi helpompi palata silloin tällöin - ja että ehkä jollekin muullekin kuin Munkinseudun lukijoille niistä voisi olla iloa.

Hetu
nuorisotyönohjaaja
Munkkiniemen seurakunta