Pyhä on pysäyttänyt minut monesti kuluneen vuoden kuluessa. Välillä olen pysähtynyt pohtimaan pyhää toisten kanssa, välillä olen mietiskellyt ihan yksikseni. Olen etsinyt työn ja levon sopivaa vuorottelua. Mieleen on noussut kuvia lapsuudestani, jolloin sunnuntai erottui selvästi viikon muista päivistä: keittiön pöydälle laitettiin valkoinen liina ja itselle päälle pyhäesiliina. Arkisten kuoriperunoiden sijaan sunnuntaina perunat keitettiin kuorittuina. Silloin ei tehty käsitöitä eikä soiteltu kavereille. Sunnuntai oli selvästi erilainen viikon päivä.
Monesti olen pohtinut, miten voisin jotain lapsuuden pyhäpäivien levollisuudesta saada takaisin. Haluaisin omassa elämässäni tehdä selkeästi eron arki- ja pyhäpäivien välille. Tulevaa jouluaikaa, erityisesti joulunpyhiä, odotan innolla: jouluna kaikenlaiselle pyhälle on paljon tilaa. Adventtikynttilöiden myötä pyhä ikäänkuin saa tilaa arjen keskellä useammin ja enemmän. Lopulta itse joulussa ei enää ole vain häivähdys pyhää - joulu on pyhää täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti