Pieniä ihmeitä ja suurempiakin

Pääsiäinen pistää aina ihmettelemään. Minua ei niinkään ihmetytä se, mitä pääsiäisenä kerrotaan tapahtuneen – siis Jeesuksen kärsimys, ristinkuolema ja ylösnousemus. Se on minulle uskon asia, sitä en enää vuosiin ole juuri ihmetellyt, olenpahan vain pitänyt totena. Joka vuosi toistuvasti olen sen sijaan havainnut ihmetteleväni sitä, miten puhuttelevia nuo Raamatun kertomat tapahtumat tuntuvat olevan.

Kuutena vuonna peräkkäin olen ollut rakentamassa Munkkiniemen kirkolle Ristin tietä – polkua pääsiäisen tapahtumiin. Kuutena vuonna olen sen jälkeen saanut hiljaisella viikolla ihmettellä Ristin tien kulkijoiden keskittymistä tähän Suureen Kertomukseen … on ollut hienoa saada kertoen kuljettaa polulla niin vahvasti kuuntelemiseen keskittyneitä koululuokkia, harvoin on saanut kuulla niin monenlaisia oivalluksia kuin noiden ryhmien kanssa.

Kiitän kaikkia niitä opettajia, jotka tänäkin vuonna antoivat oppilailleen mahdollisuuden pääsiäisen kertomusten ihmettelyyn. Kiitän niitä lapsia, jotka jakoivat kanssani tuolla polulla ihmettelyn myötä oivalluksiaan. Toivon, että pääsiäisen ilosanoma on saanut jo kauttanne kulkea eteenpäin.

Hetu

Pyhiä pysähdyksiä

Paastonajan alkaessa mietin: jospa en suunnittelisi tänä vuonna mitenkään erityisesti tätä ”seitsemää vapaata viikkoa”. Enkä vain miettinyt, vaan toteutinkin juuri tuon ja sen toisenkin puolen samaa mietintää: suunnitelmien ja paastopäätösten sijaan ajattelin antaa itselleni tilaa olla ja pysähdellä. 

Sitä olen tehnyt, monestikin. Ei se siltä ole näinä viikkoina aina toki näyttänyt. Eivät tämä paastoviikot levollisuutta täynnä ole olleet, päinvastoin. Pysähdellyt olen silti, hengittänyt syvään kevätilmaa tai antanut räntäsateen kastella kasvoja. Olen monta pientä hetkeä nautiskellut, kuullostellut, hidastanut kävelyä, vetkutellut ja venytellyt. Olen myös huomannut tavallista useammin pysähtyväni kuuntelemaan – tuossa kotikulman puussa laulavaa mustarastasta tai toista ihmistä, lähimmäistä. Itseänikin olen yrittänyt kuunnella – ja Jumalaa.

Tällä viikolla kuljeskelen Munkkiniemen kirkolla Ristin tiellä – välillä yksikseni, välillä ryhmän oppaana ”Jerusalemin kaduilla ja kujilla”. Saatanpa välillä istahtaa kirkonpenkkiin vain kuullostelemaan. Hiljaisen viikon jälkeen pyhinä ehdin sitten istuskella uuden kotimme parvekkeella ja kuunnella pitkään tuota kotipuun mustarastasta. Kirkonpenkkiinkin taidan pääsiäisenpyhinä istahtaa kuuntelemaan sitä kertomusta, jota Ristin tien oppaana kertoilin itse toisille. Tule sinäkin – Ristin tielle tai pääsiäisen messuun!

Hetu