tiistai 30. huhtikuuta 2013

Keväässä jotain pysäyttävän pyhää


Mitenkä taas pyhän häivähdyksiä olenkaan viime päivinä aistinut! Kevään puhkeaminen on saanut minut hidastelemaan askeltamisessa, kuullostelemaan lintujen moniäänisyyttä, tihrustelemaan tarkasti seinien vieruksien vihertäviä versoja ja huomaamaan miten kadunvarren pensasrivistössä silmut paisuvat paisumistaan. Tuossa uuden syntymisessä tuntuu riittävän ihmettelemistä. Aina se jotenkin toistuu samanlaisena ja kuitenkin niin eri tavoin koettavana.


Eräänä päivänä Professorinsillalta kohti Vanhaa Munkkiniemeä kävellessäni oli minun oli ihan pakko laskeutua kadunvarresta alemmas metsikköön ihmettelemään – tämä sulamisvesilammikko tällä kohdalla tänä vuonna siis tällainen: 

Elämänsä eläneen ja nyt jo kaatuneen puun runko kurottautuu veteen, jonka pinnalla auringon kilo kimmeltää. Västäräkkipariskunta keikuttelee milloin missäkin ja mustarastas lehahtaa ilmaan noustakseen puunlatvaan laulamaan. Oli ihan pakko käydä viipyilemässä tässä maisemassa, tallentaa kuvana ja jakaa ”pyhän häivähdyksenä”.



Hyviä pysähtymisiä ja pyhän häivähdyksiä olkoot kevääsi tulvillaan!

Hetu



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Elämämme kirja



Elämämme on kuin suuri kirja – sen alkua emme muista – emmekä loppua tiedä. Kenelläkään ei ole samanlaista kirjaa. Jokaisen kirja on erilainen – niin sen luvut, sivut kuin kappaleetkin.

On lukuja, joita ei jaksaisi kahlata lävitse. On kappaleita, jotka ovat raskasta luettavaa – mutta on myös unohtumattoman kauniita sivuja, joiden seuraavaa lehteä ei tahtoisi kääntää ollenkaan. Tahtoisi vain pysähtyä juuri tähän sivuun – tähän hetkeen. On lohduttomia sivuja, jolloin ei voi muuta kuin itkeä, kun meille joku niin rakas on meltä poisotettu. On sivuja hyvän kauniita, jotka tulee aukaistuksi uudelleen ja yhä uudelleen. On sivuja, jolloin voisin juosta maailman ääriin ja ojentaa ruusun jokaiselle vastaantulevalle.

On sivu, jossa kovasti pahoitin mieleni, ja pieni 8-vuotias poikani sanoi: ”Mutta, äiti, huomenna on uusi päivä!”

… ja huomenna minä käännän uuden lehden – uuden sivun elämäni kirjassa.

Ulla Hellman