Päätös häivähdysten ja tämän blogin jatkamisesta tuntuu hyvältä. Pyhän häivähdysten alkuaikoina tein kuvista ja teksteistä pieniä tauluja nuorisotilamme Vintin seinälle. Yhtä kiinnittäessäni eräs nuorista sanoi, että nuo häivähdykset hän lukee aina - sillä tavalla arjen kiireeseen tulee pieni pysähdys ja usein niistä saa jotain pidempäänkin pohdiskeltavaa. Ne ovat olleet hänelle pyhän kosketus arjessa. Tuosta palautteesta iloitsin erityisesti silloin. Tämän vuoden ensimmäisestä Häivähdyksestäni, joka julkaistiin Munkinseudussa tammikuun alussa, sain mukavia kommentteja ja heti juttutarjouksen, joka nyt tässä Häivähdyksenä. Iloitsen siitä, että Pyhän häivähdykset jatkuvat - ja odotan jo seuraavaa jutunjuurta, kuvaehdotusta tai häivähdyksen kirjoittajaa.
Hetu
Elämä on lahja
Vuosia sitten – ehkä kymmenen –
odotin tuloksia: että onko se sitä vaiko ei. Aika sitä odotellessa
oli pitkä ja raastava. Kuljin – mietin ja hermoilin. Koskaan
elämässäni en ollut tuntenut itseäni niin pohjattoman
yksinäiseksi tässä minua ympäröivässä marraskuun mustassa
maailmassa. Kenellekään en osannut edes puhua.
En ole ahkera kirkossa kävijä –
mutta eräänä keskiviikkoiltana naisteologi piti iltahartauden.
Hänen puheensa oli jotakin tähän tyyliin: ”Joku odottaa juuri
tuloksia …”. Pois lähtiessäni olin aika mykistynyt ja
ihmeissäni. Hän puhui tietämättään juuri minulle.
Puheessaan hän antoi myös ymmärtää, että asiani hoituvat. Parin päivän kuluttua tulivat
tulokset ja hyvät. Tunnereaktiotani siitä on mahdoton kuvata
– sanoisin mahtava.
Elämämme on suuri lahja –
ainutlaatuinen ja kaunis ….
Ulla Hellman