Häivähdyksiä Laajalahdella

Laajalahden pintaa peittää jo melkoisen paksu jää. Annan katseeni lipua pitkin utuisia rantoja ja laajaa tasaista lumikenttää. Lepoa silmille, lepoa sielulle, maisema huokuu hiljaisuutta. Katseeni palaa avoimelta lahdelta rannan tuntumaan ja pysähtyy laiturin päähän, ajatukseni avannon pulputtavaan vedenpintaan. Mieleeni nousee uusi seurakuntamme ja sen alkutaipaleen moninainen pulputus.

Ajatukseni alkavat ponnahdella mielenkiintoisesti. Jos tämä merenlahti olisi osa Jumalan maailmanlaajaa kirkkoa ja tämä ranta meidän uusi seurakuntamme, niin mikä siinä seurakunnassa olisi se pumppu, joka tuon avannon pitää sulana, ja mitä kuvaisi laituri tai tuo polku tuossa rannalla. Mitä turvaamaan seurakunnassa tarvittaisiin punaiset varoitustolpat ja puna-keltainen lippusiima? Entä miksi tarvitaan avanto? Ja miltä tämä seurakuntaranta näyttäisi ensi kesänä?

Huh, pelkkää poukkoilua tuntui tuo ajatuksenjuoksu avantoa tuijottaessani olevan. Käänsin katseeni takaisin Laajalahdelle, utuisen merenlahden yllä repeilivät pilvet päästäen keskitalven auringonsäteet häivähdyksen lailla valaisemaan maisemaa. Sujuttelen suksineni jäälle ja jatkan kohti seuraavaa laituria. Mieleni valtaa levollisuus – pyhä häivähdyksen tavoin hiipii sisimpääni ja saa minut uskomaan, että yhä kuljemme hyvän Jumalan johdattamina, tässäkin seurakunnassa.

Hetu

Joulupyhien häivähdyksiä vielä

Joulunpyhistä viimeisinkin, loppiainen, oli viime viikolla. Siirsin silloin eteisen lipaston päällä olleet kamelit olohuoneeseen lähelle kansakoulussa tekemääni seimiveistosta. Ehtivätpä siis itämaan viisaatkin jo Beetlehemiin. Juhlamieltä ja pyhän tuntua on riittänyt reilusti yli vuoden vaihteen. Jotenkin ei mieleni ole vielä päässyt kunnolla aloittamaan arkista uutta vuotta. Siihen on syynsä: olen yrittänyt totutella uuteen seurakuntaani. Ehkä nyt, kun uuden Munkkiniemen seurakunnan juhlamessu ja perustamisjuhla on vietetty, pääsen kiinni arkisiin toimiin. Niiden keskelle pyydän siunausta, että osaisin olla pyhän palveluksessa. Olisinpa kuin Beetlehemin paimenet tai itäisten maiden viisaat, jotka lähtivät viemään ilosanomaa kaikkeen maailmaan. Osaisinpa edes heijastaa pyhän häivähdyksiä lähelleni.

Siunattua vuotta 2011

Hetu

PS. Pyhän häivähdyksiä olen nyt kirjoitellut vuoden verran. Ne on julkaistu joka toinen viikko ilmestyvässä Munkinseudussa sekä tässä. Näin jatkossakin.