Puistotien sipulit kukkivat taas!

Mustarastaan laulua kuuntelin parvekkeen ovella pitkään eräänä toukokuun iltana. Seuraavana  päivänä näin hiirenkorvat pihan koivussa. Sitten havaitsin kuusenkerkkien vaaleanvihreät kasvustot. Västäräkin olin nähnyt keikailevan jo aikapäiviä sitten. Lopulta oli vuorossa kevään ensimäiset puukioskikahvit. Pieniä pyhän häivähdyksiä kotinurkilla arjen keskellä.

Lopulta eräänä päivänä muistin tarkistaa Puistotien sipulikasvustot: Kukassa tänäkin keväänä! Näitä puiden väleissä sinnitteleviä sipulikukkaplänttejä olen minäkin ollut istuttamassa. Muistan sen nautinon, kun noita erikokoisia sipuleita sai jokainen istutustalkoissa mukana oleva pistellä multaan ihan omalaisiinsa rykelmiin. Eikä ainakaan minulla ollut hajuakaan siitä, mitä sipuileita olin punkemassa vastakäännettyyn multaan.

Eivät talven valtavat lumikinokset eivätkä holtittomasti ajoväylien ulkopuolelle pysäköijät ole pystyneet tänäkään keväänä tuhoamaan kokonaan noita pieniä kukkapenkkejä. Taas niistä punkee ylös monenkirjava kukkaloisto. Ihanaa, että joka kevät on lupa ihastella samoja asioita, vuodesta toiseen toistuvia Luojamme pieniä ihmeitä.

Munkinseutu 17.5.2011

Pyhän häivähdyksiä pääsiäismunissa

Lapsuuteni pääsiäiseen kuuluivat värjätyt kananmunat. Pääsiäispyhien yhteinen leikki oli munanvieritys ja siihen tarvittiin reilusti erivärisiä ja toisistaan erottuvia kananmunia. Tuo leikki ei nykyisin ole välttämättömyys pääsiäisessäni, mutta munienvärjääminen ja koristelu on. Kuljettuani hiljaisen viikon kuluessa lukemattomia kertoja ”Ristin tiellä” kertoen Jeesuksen matkasta kohti Golgataa pienille ja isommille nautin pääsiäislauantain melkein-mitään-tekemättömyydestä, johon kuuluu vain tuo munien värjääminen. Pitkän paaston jälkeen ollaan ilon ovella – kun piirtää ensimmäisen Kristus-monogrammin punajuurilla värjäytyneeseen vaaleanpunaiseen pintaan tai ylösnousemuksen auringon sinisen kuoren kylkeen, tuntuu että ympärillä häivähtää pyhä – pääsiäisaamun riemu on jo totta.

Hyvää pääsiäisaikaa … helluntaihin asti!

Hetu

Munkinseutu 30.4.2011

Häivähdys kevään keltavihreää

Kummastelua täynnä tämä kevät. Takana talvi, jolloin pakkasesta ja lumikinoksista ei meinattu selvitä. Ja nyt kevät tulla tupsahti, jotenkin taas yllättäen ja uskomattoman nopeasti. Hanget humahtivat ikäänkuin pois sulaen parin päivän vesisateen myötä. Kinoksien alta paljastunut tumma maa on alkanut vihertää. Mutta millä tavalla tämä kevät tällä kertaa aloittakaan kukkimisensa, sitä lauantaina ihmettelin.

Jo kaukaa puistokäytävää pitkin kulkiessani ihastelin Munkkivuoren kirkon kulmalla keltaisena ja vihreänä levittyvää loistoa. Kadun toiselle puolelle ehdittyäni häkellyin tajutessani, ettei kyse ollutkaan kukkivasta keväästä. Liekö tuo kasvusto narsisseja vai tulppaaneja – se selvinnee pääsiäiseen mennessä. Nyt kuitenkin kaikki olivat vasta nuppua tekemässä. Keltaiseen väriin olikin syynä se, että noista kukkavarsista puolet oli ollut vielä hetki sitten lumikinoksen peittämiä ja siten vailla mahdollisuutta tuottaa lehtivihreää. Näin ainakin minä päättelin. Perin kummalliselta ja samalla viehättävän aurinkoiselta tuo kadunkulman kukkapenkki kuitenkin näytti. 

Uskomatonta Luojamme huumorintajua, siltä minusta tuntui, kun pysähdyin napsimaan kuvia tuosta väriloistosta. Taidanpa seurailla tuota nurkkakukkapenkkiä kulkiessani tällä hiljaisella viikolla ehkä useampaankin kertaan tuohon kirkkoon – ehkä sen kukkaan puhkeaminen ja värien vaihtuminen onkin tämän pääsiäisen saarna, jonka myötä voi oppia jotain Jumalasta ja hänen töistään tässä maailmassa.

Munkinseutu 19.4.2011