tiistai 30. huhtikuuta 2013

Keväässä jotain pysäyttävän pyhää


Mitenkä taas pyhän häivähdyksiä olenkaan viime päivinä aistinut! Kevään puhkeaminen on saanut minut hidastelemaan askeltamisessa, kuullostelemaan lintujen moniäänisyyttä, tihrustelemaan tarkasti seinien vieruksien vihertäviä versoja ja huomaamaan miten kadunvarren pensasrivistössä silmut paisuvat paisumistaan. Tuossa uuden syntymisessä tuntuu riittävän ihmettelemistä. Aina se jotenkin toistuu samanlaisena ja kuitenkin niin eri tavoin koettavana.


Eräänä päivänä Professorinsillalta kohti Vanhaa Munkkiniemeä kävellessäni oli minun oli ihan pakko laskeutua kadunvarresta alemmas metsikköön ihmettelemään – tämä sulamisvesilammikko tällä kohdalla tänä vuonna siis tällainen: 

Elämänsä eläneen ja nyt jo kaatuneen puun runko kurottautuu veteen, jonka pinnalla auringon kilo kimmeltää. Västäräkkipariskunta keikuttelee milloin missäkin ja mustarastas lehahtaa ilmaan noustakseen puunlatvaan laulamaan. Oli ihan pakko käydä viipyilemässä tässä maisemassa, tallentaa kuvana ja jakaa ”pyhän häivähdyksenä”.



Hyviä pysähtymisiä ja pyhän häivähdyksiä olkoot kevääsi tulvillaan!

Hetu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti