lauantai 31. joulukuuta 2011

Pyhän peilauksia

Marraskuu 2011



Olin hiljaisuuden retriitissä. Ei ollut mitään pakkoa ajatella jotain erityistä. Ei ollut velvollisuutta saada aikaan jotain. Sai antaa ajatusten kuljeksia. Sai itse kuljeksia. Sai, ei ollut pakko. Oli hyvä olla Pyhän puhuteltavana.

Annoin ajatusteni kierrellä ja kaarrella, poukkoilla ja pelmahdella. Pikkuhiljaa ne hidastivat vauhtiaan. Huomasin mietteideni olevan kuin järvenpinnan kuvajainen – joskus yhtä kirkkaita kuin syksyn viimeisten vahvojen värien toistuminen vedenpinnassa ja seuraavana aamuna kuin sumu, joka viipyili tuntitolkulla tehden maiseman pehmeäksi ja lempeäksi.

Noiden kuvajaisten kirkkautta ja tuon utuisuuden levollisuutta olen kantanut toista viikkoa mukanani arjessa. Arkinen askel on useammin ollut hiukan normaalia hitaampi, mieli hiukan tavallista keveämpi tai kenties selkeämpi.

Nuo loppusyksyn kuvajaiset, kirkkaat ja utuiset, mielessä on ollut hyvä aloittaa marraskuuta, odotella kuurankukkia ikkunoihin ja sytyttää pyhäinpäivänä kaipauksen ja toivon kynttilöitä.

Hetu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti