Seitsemän vapaata viikkoa alullaan.
Kristilliseen paastoperinteeseen kuuluu luopuminen jostain. Yritän
siis löytää jotain, josta luopua tai jota vähentää.
Vaihtoehtojen löytäminen ei ole vaikeaa, mutta päätöksen teko
on. Entä jos en päättäisikään … jospa tänä vuonna jättäisin
tämän paastoamiseni organisoimatta.
Tuijottelin laskiais- eli
sovintosunnuntain messun aikaan kirkon ikkunalaudan viherkasveja.
Suurin osa näytti hyvinvoivilta. Yksi jäi mietityttämään.
Onkohan se näivettymässä? Lopulta se piti minulle paastosaarnan:
Sydäntalvella voi käpertyä
sisäänpäin, saa pudottaa vaikka lähes kaikki vihreät lehtensä.
Kun aamut alkavat olla päivä päivältä valoisampia ja illanhämärä
tulla myöhemmin, on aika ruveta tuottamaan uusia vaaleanvihreitä
lehtiä ja niiden myötä välittää viestiä uusista aluista tai
jostain, joka jo on olemassa ja vain tarvitsee valoa, tilaa ja aikaa
kehittyä ja kasvaa.
Jospa paastoviikot olisivatkin minulle
uusien vaaleanvihreiden alkujen aikaa. Jospa en yrittäisi niin
paljon jättää jotain tekemättä, vaan enemmänkin tekisin jotain
– joka päivä jotain … tai joka toinen päivä … tai edes joka
viikko … tai ...
Hetu
PS. Suosittelen:
* tuhkakeskiviikon iltakirkko
* ekopaasto.fi
* ilmoittaudu YV-lipaskerääjäksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti