Jotkut päivät vain ovat alusta asti
aivan mainioita. Sellainen oli esimerkiksi viime viikon torstai.
Lähdettyäni leppoisan aamun jälkeen liikkeelle silmiini osui taulu
Munkkiniemen puistotiellä eräässä ikkunassa. Hyvä mielihän
sellaisesta toivotuksesta vain lisääntyi.
Noita toivotuksia mielessäni
pyöritellessäni astuin ratikkaan ja istahdin ovensuuhun.
Seuraavalla pysäkillä sisään astui kepeänoloisesti nuori nainen
hymynkare huulillaan. Tuo hymy oli sellainen hento ja häivähtävä,
juuri sellainen, joka saa itsellenikin hymyn herahtamaan. Miten
onnistuikaan päivä tuntumaan vielä paremmalta kuin hetkeä
aikaisemmin. Eikä se silloinkaan ollut huono lainkaan.
Hyvää mieltä melkein ääneen
hyristen oli tuo päiväni lähtenyt liikkeelle. Samanlaisena se
tuntui jatkuvan. En muista päivän muista tapahtumista juuri mitään
erikoista. Sen vain muistan, että useamman kerran juuri tuon päivän
aikana mieleni helähti hymyilemään ihan muuten vain. Toivottavasti
se hymy näkyi myös ulospäin ja antoi hyvänolon aihetta jollekin
muulle.
Kiitos kyltistä ja hymyn
häivähdyksestä!
Hetu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti