Sukset jalkaan korttelin takanurkalla, muutama veto mäkeä alas ja jo on valmis hiihtolatu edessä. Kauaa ei tarvitse tällä kotiladulla lykkiä, kun jo mieli alkaa asettua. On tilaa pyhän häivähdykselle: jo on tänä talvena Luojamme lumivarastosta liiennyt tänne maan päälle riittämiin valkeaa lunta, joka nyt kevätauringossa kimaltelee silmät sikkaralle.
Kotiinpalatessa tuijottelen varjoani ja sitten katse nousee: Minkälaisia hiihtoja elämässä edessä tuolla pienellä hiihtäjällä, joka juuri on tulossa ladulle? Monenko puistonlaidan ikkunan takana joku tällaisena kevättalven päivänä istuskelee ja toivoo, että vielä pääsisi keväthangille?
Tässäkö alkavan paastonajan haasteeni: vapauttaa aikaa jostakin ei niin tähdellisestä ja lähteä latukaveriksi kokemattomammalle tai tarjota käsikynkkää ja levollista kävelyretkeä sille, joka ei ladulle enää pysty.
8.3.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti