maanantai 5. syyskuuta 2011

Kutsuttuna pyhään tehtävään


Kolmena peräkkäisenä sunnuntaina olen osallistunut konfirmaatiomessuun – niistä kolme erilaista näkökulmaa:

Lapin riparin konfirmaatiossa istuin takapenkissä, osallistuin tavallisena seurakuntalaisena (Onko sellaisia?) messuun ja mietin, miten nuorten läheisille onkaan tärkeää saada tallennetuksi – ei vain omiin muistikuviin, vaan myös kameran linssin kautta – nämä pyhät hetket, siunaukset ja ensimmäiset ehtoolliset.

Korpirauhan riparin konfirmaatiossa olin itse siunaamassa nuoria. Jokaisen kohdalla painoin käteni pään päälle vahvasti ja koin olevani välittämässä pyhää siunausta juuri tälle nuorelle.

Viime sunnuntaina Bergvikin konfirmaatiossa olin avustajana ehtoollisen jaossa. Vahvasti minua säväyttivät alttarilta kaikuneet sanat vanhemmille, kummeille ja seurakuntalaisille (joka minäkin tässä Munkkiniemen seurakunnassa olen): ”Nämä nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä.” Tuo tehtävä on siis annettu myös minulle. Jumala minua siinä auttakoon.

Hetu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti