Enemmän kuin häivähdys

Istuin pöydän ääressä ja kirjoittelin ystävien sanelemana reseptejä ruutuvihkoon. Muutama muukin istuskeli lähellä, joku nojatuolissa, toinen leppoisasti sohvalla. Oli Akkain viikonloppu. Kait jo kahdenkymmenen vuoden ajan olemme ystäväporukan, ”akkain”, kanssa viettäneet yhden lokakuisen viikonlopun jonkun mökillä. Nyt oltiin taas koolla, oli purkitettu kolme valtavaa kurpitsaa ja tehty herkkuja omenista. Perinteinen viikonlopun aikana toteutettujen herkkuruokien reseptienkirjoittelu oli menossa.

Jostain nousi ajatus siitä, että nuo reseptithän voitaisiin koota blogiksi. Silloin ei tarvitsisi ihmetellä, missä se sähköpostiviesti, jossa tämän vuoden reseptit. Tarjouduin blogin rakentajaksi ja kerroi samalla Pyhän häivähdys -blogista, johon olen koonnut jo kolmatta vuotta näitä Munkinseudussa julkaistuja häivähdyksiä.

Enemmän kuin häivähdys pyhää, 

totesi vanhin porukastamme, on tässä viikonlopussa. 

Siinä jo herkesi kyynel minunkin silmäkulmaani. Sohvalta toinen – hetken hiljaisuuden jälkeen – totesi: Saa olla oma itsensä … Ei tartte olla mitään muuta …

Jäin miettimään, mitä kaikkea itsekin olen tuon porukan kanssa saanut jakaa ja minkälaisissa elämäntilanteissa saanut lohdutusta tai voinut ilahduttaa toista. Niitä hetkiä, pyhän häivähdystä tai pyhää ystävyyttä täynnä olevia nousi mieleeni monta, monta, monta.

Tuollaista ystävyyttä ja tuollaisia pyhiä hetkiä toivoisin jokaisella elämässään olevan.

Ystävistään iloitseva

Hetu

PS. Akkain reseptit -blogikin on nyt olemassa.