Kevät ei tänä vuonna tuntunut
millään tulevan. Sitten pikkuhiljaa huomasin yhden enteen yhtäällä,
toisen toisaalla … vahvistui usko siihen, että kevät koittaa,
lämpö voittaa, lumet sulavat. Niin lopulta – tietysti – kävi
ja kevät sai tilaa ensin ovipielien kukkaruukuissa ja istutuksissa
talojen aurinkoisilla seinustoilla, sitten ruoho alkoi vihertää ja
yhtäkkiä koivuihin ilmestyi hiirenkorvia. Hurjalla vauhdilla
maisema muuttumassa kesän vihreäksi.
Ennen tätä tämän vuotista vihreää
vallankumousta ehdin nauttia monenlaisista ruukkuistutuksista eri
puolilla kotikulmia. Huomasin napsivani kuvia noista kaunistuksista
ja seurailevani niiden muuntumista seuraavina viikkoina, kun lämpö
lisääntyi, kevätsade kasteli ja alkuun vielä nupullaan olevat
aukenivat täyteen loistoonsa.
Tämä ruukullinen näyttää tänään aivan erilaiselta – yhä upealta ja ilahduttavalta. (Kuva otettu 26.4.2013)
Iloitsen kaikista niistä ihmisistä,
jotka olivat nähneet sen vaivan, että ovat noita asetelmia
suunnitelleet ja toteuttaneet. Kiitollisuuden häivähdyksiä lähetän
teille, te viherpeukalot, taloyhtiöiden puuhaihmiset,
kiinteistöhuoltohenkilöt, jotka laitatte kevään kukkimaan jo
ennenkuin luonto itsekseen herää täyteen kukoistukseensa.
Hetu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti