Useamman kerran olen kesäkeleillä jo
ehtinyt istahtaa Puukioskilla. Olen moikkaillut tuttuja ja seuraillut
sivusilmällä naapuripöydissä istuvia tuntemattomia. Toisinaan
olen mennyt Puukkarille jonkun toisen kanssa, joskus ihan yksikseni.
Valmiiseen pöytäseurueeseen en ole tainnut vielä tänä kesänä
uskaltaa tarjoutua. Kannattaisi varmaankin.
Viime sunnuntaina olin Lähetysjuhlien
päätösmessussa. Evankeliumitekstinä oli Jeesuksen kertomus
juhliin kutsutuista (Luuk. 14:16-24). Piispa Irja Askola pohti
saarnassaan kristittyjen asenteita suhteessa monenlaisiin
pöytäseurueisiin, joita Jumalan valtakunnan pidoista löytyy.
Noissa pidoissa kaikille on varattu yhtäläiset tarjoilut.
Huomasin tuon saarnan myötä
miettiväni näin: Kenet minä huolin kanssani samaan pöytään?
Mihin pöytäseurueeseen olen halukas liittymään? Huolitaanko minut
mihin tahansa pöytään?
Pyhän häivähdys on tässä:
”Jumalan ruokapöydän salaisuus on
siinä, että se avaa asenteemme, ovemme ja kukkaromme. Se suuntaa
olemisemme askeleet sinne, missä nälkä, häpeä, pilkkakirveet tai
hylkääminen ovat ottaneet ylivallan. … Tähän juhlapöytään
kutsutut ja tässä ruokapöydässä ruokitut jakavat kokemansa
eteenpäin: Jumalan ruokapöydästä ja kristittyjen kokoontumista
leviää eteenpäin vapauden, ilon ja luottamuksen tuoksu!”
(Lainaus piispa Irja Askolan saarnasta ”Pitopöytä katettu”
9.6.2013)
Tervetuloa samaan pöytään!
Hetu
........................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti