Hymyn häivähdyksiä

Hän tuli vastaan metsäpolulla, väisti hyvissä ajoin hiukan sivuun. Ohi mennessäni nostin katseeni ja hänen kasvonsa täyttyivät hymystä.
 
Olimme hiljaisuuden retriitissä ja sitoutuneita puhumattomuuteen. Toisia ei tarvinnut edes tervehtiä, jos halusi vetäytyä kokonaisvaltaisesti. Olin aiemmin kohdannut ovensuun ohitushymyjä ja pieniä hymyjä saunan verannalla - ja vastannut itsekin niihin vienosti.

Tämä metsäpolun kohtaaminen oli aivan erilainen: hymyn hyvä olo hehkui koko olemuksessa. Hymyilin vastaan ja jatkoimme kumpikin polkua omaan suuntaamme. Hymy jatkoi leviämistä yli kasvojeni, kurtisti silmäkulmat ja kipristi hauskasti poskipäissä. Miten ihanasti voikaan hymy tarttua. Pitkään mielihyvä kiherteli sisälläni ja sai minut hyrisemään hyvää oloa.

Tuolla metsäpolulla pilkahti pyhä - polulla jaettiin jotain, jonka jakaminen ei ole antajaltaan pois: hymy vain lisääntyy jakamalla.

Hymyilemisiin!
Hetu