Kaikenlaisia kakkupaloja

Yhdellä lautasella yhdenlaisia, toisella toisenlaisia … kakkupaloja Yhteisvastuun hyväksi, nuorten yksinäisyyden torjumiseksi. Mietin, mistä yksinäisyys syntyy – samanlaisuudesta vai erilaisuudesta, erilaisuudesta minkä suhteen, samanlaisesta kuin tällä lautasella vai tuolla toisella?

Kaikki nuo YV-lounaan kahvikakut tulivat syödyiksi, maistuivat lounasväelle – yhtäkään niistä ei hyljeksitty. Olisipa yhä enemmän tällaista meidän keskinäisissä suhteissammekin. Ei pidettäisi yhtä rumana tai outona kakkupalana, vaan maistettaisiin, tutustuttaisiin ja tarvittaessa siloteltaisiin tomusokerilla.

Ovatpa kaikki nuo erilaiset kakkupalat sievästi pitsisen puhtaan liinan päällä. Jokainen yhtä huolella aseteltu … kuin me ihmiset hyvän Jumalan kämmenellä - kaikki me, erilaiset, samanlaiset, kuorutetut ja paljaat. Jokainen meistä Jumalan kuva, luotu yhteyteen toistemme kanssa. Jokaisessa meissä häivähdys pyhää, sittenkin.

Häivähdyksiä Laajalahdella

Laajalahden pintaa peittää jo melkoisen paksu jää. Annan katseeni lipua pitkin utuisia rantoja ja laajaa tasaista lumikenttää. Lepoa silmille, lepoa sielulle, maisema huokuu hiljaisuutta. Katseeni palaa avoimelta lahdelta rannan tuntumaan ja pysähtyy laiturin päähän, ajatukseni avannon pulputtavaan vedenpintaan. Mieleeni nousee uusi seurakuntamme ja sen alkutaipaleen moninainen pulputus.

Ajatukseni alkavat ponnahdella mielenkiintoisesti. Jos tämä merenlahti olisi osa Jumalan maailmanlaajaa kirkkoa ja tämä ranta meidän uusi seurakuntamme, niin mikä siinä seurakunnassa olisi se pumppu, joka tuon avannon pitää sulana, ja mitä kuvaisi laituri tai tuo polku tuossa rannalla. Mitä turvaamaan seurakunnassa tarvittaisiin punaiset varoitustolpat ja puna-keltainen lippusiima? Entä miksi tarvitaan avanto? Ja miltä tämä seurakuntaranta näyttäisi ensi kesänä?

Huh, pelkkää poukkoilua tuntui tuo ajatuksenjuoksu avantoa tuijottaessani olevan. Käänsin katseeni takaisin Laajalahdelle, utuisen merenlahden yllä repeilivät pilvet päästäen keskitalven auringonsäteet häivähdyksen lailla valaisemaan maisemaa. Sujuttelen suksineni jäälle ja jatkan kohti seuraavaa laituria. Mieleni valtaa levollisuus – pyhä häivähdyksen tavoin hiipii sisimpääni ja saa minut uskomaan, että yhä kuljemme hyvän Jumalan johdattamina, tässäkin seurakunnassa.

Hetu

Joulupyhien häivähdyksiä vielä

Joulunpyhistä viimeisinkin, loppiainen, oli viime viikolla. Siirsin silloin eteisen lipaston päällä olleet kamelit olohuoneeseen lähelle kansakoulussa tekemääni seimiveistosta. Ehtivätpä siis itämaan viisaatkin jo Beetlehemiin. Juhlamieltä ja pyhän tuntua on riittänyt reilusti yli vuoden vaihteen. Jotenkin ei mieleni ole vielä päässyt kunnolla aloittamaan arkista uutta vuotta. Siihen on syynsä: olen yrittänyt totutella uuteen seurakuntaani. Ehkä nyt, kun uuden Munkkiniemen seurakunnan juhlamessu ja perustamisjuhla on vietetty, pääsen kiinni arkisiin toimiin. Niiden keskelle pyydän siunausta, että osaisin olla pyhän palveluksessa. Olisinpa kuin Beetlehemin paimenet tai itäisten maiden viisaat, jotka lähtivät viemään ilosanomaa kaikkeen maailmaan. Osaisinpa edes heijastaa pyhän häivähdyksiä lähelleni.

Siunattua vuotta 2011

Hetu

PS. Pyhän häivähdyksiä olen nyt kirjoitellut vuoden verran. Ne on julkaistu joka toinen viikko ilmestyvässä Munkinseudussa sekä tässä. Näin jatkossakin.

Pienten piparimökkien joulutervehdys

Näin lähellä joulun pyhiä on melkein mahdotonta miettiä pyhän häivähdyksiä. Joulunajassa pyhä on niin vahvasti kiinni, että häivähdys on sen ilmaisemiseen jotenkin aivan väärä sana. Se siis tällä kertaa siitä. Häivähtelevien pyhä-ajatusten sijaan tässä pienen pienten piparimökkien myötä joulutervehdykseni:

Tuo kotihin,

jos pieneenkin,

nyt joulujuhla suloisin:

Jumalan sanan valoa

ja mieltä jaloa.

Adventtikynttilät

Pyhä on pysäyttänyt minut monesti kuluneen vuoden kuluessa. Välillä olen pysähtynyt pohtimaan pyhää toisten kanssa, välillä olen mietiskellyt ihan yksikseni. Olen etsinyt työn ja levon sopivaa vuorottelua. Mieleen on noussut kuvia lapsuudestani, jolloin sunnuntai erottui selvästi viikon muista päivistä: keittiön pöydälle laitettiin valkoinen liina ja itselle päälle pyhäesiliina. Arkisten kuoriperunoiden sijaan sunnuntaina perunat keitettiin kuorittuina. Silloin ei tehty käsitöitä eikä soiteltu kavereille. Sunnuntai oli selvästi erilainen viikon päivä.

Monesti olen pohtinut, miten voisin jotain lapsuuden pyhäpäivien levollisuudesta saada takaisin. Haluaisin omassa elämässäni tehdä selkeästi eron arki- ja pyhäpäivien välille. Tulevaa jouluaikaa, erityisesti joulunpyhiä, odotan innolla: jouluna kaikenlaiselle pyhälle on paljon tilaa. Adventtikynttilöiden myötä pyhä ikäänkuin saa tilaa arjen keskellä useammin ja enemmän. Lopulta itse joulussa ei enää ole vain häivähdys pyhää - joulu on pyhää täynnä.

Arkiaamu ja Pyhä yö

Arkiaamun kiirettä, kaamoksen pimeyttä, villasukkia kadoksissa, kuumaa puuroa …. Arkipäivässä tavanomaisuutta, kahvia mukista, minuutti minuutilta eteneviä tunteja, palavereita, nopeasti hotkaistu lounas, sähköposteja, kesken jääviä paperipinoja, kotiinpalatessa taas jo pimeä ….

Jos ei arkiaamuun eikä arkipäivään, mahtuisiko arki-iltaan nyt adventin aikana palanen pyhää? Arjessa pyhän häivähdys aina kun adventtikynttilä liekki syttyy, aina kun tähtitaivaalla yksi kirkkaampi muita, aina kun hyvä ajatus lähimmäistä kohtaan kumpuaa sisimmästä tai pieni hyvä teko tulee tehdyksi.

Beetlehemin kedon paimenilla oli takanaan monia arkiaamuja ja arkisia työn täytteisiä päiviä. Eräästä arkiyöstä tuli erilainen. Siitä tuli Pyhä yö. Kohti tuota yötä mekin taas matkalla. 

Pyhiä päätöksiä

Äänet on annettu ja uuden Munkkiniemen seurakunnan ensimmäiset luottamushenkilöt valittu. Ilahduttavan moni seurakuntalainen osoitti halunsa vaikuttaa siihen, keiden ajatukset ja tärkeänä pitämät asiat painottuvat seurakunnan arjessa seuraavien neljän vuoden aikana. Juuri valitun seurakuntaneuvoston arkityön alkamiseen on vielä pari kuukautta aikaa, mutta sitä ennen on nykyisten luottamushenkilöiden, vastuunkantajien ja työntekijöiden saatava vielä monta asiaa kohdalleen, että uuden seurakunnan toiminta 1.1.2011 käynnistyisi sujuvasti.

Siinä tarvitaan sekä arkista puurtamista että Pyhän äärellä pysähtymistä. Pistä tikku ristiin – eikun risti kätesi sinäkin ja pyydä Pyhän johdatusta kaikkiin niihin kysymyksiin, joita näinä loppuvuoden viikkoina ratkotaan. Olkoot jokaisessa päätöksessä häivähdys pyhää. Olkoot Pyhä läsnä sinun, minun ja koko seurakunnan elämässä.